Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Vuornan Sukkasankari

 
Kuvat saa auki isommiksi klikkaamalla

Virallinen nimi Vuornan Sukkasankari Rotu Suomenhevonen
Kutsumanimi Sukkis Painotus, koulutustaso Kouluratsastus, 80cm/heA
Syntynyt, ikä 04.10.2018, 4v. Rekisterinumero VH18-018-2163
Sukupuoli, väri Tamma, punarautias Omistaja Perho VRL-14489, Riimin suomenhevoset
Säkä 150cm Kasvattaja Vuorna

Historia

 

 

Luonnekuvaus

 

Sukutaulu

i. Kaunon Tohveliritari
sph, 147cm, rt
KTK-III

ii. Koistilan Tuuri
sph, 146cm, rt

iii. ILO Tuure
sph, 143cm, trt
iie. Anffin Heliä
sh, 160cm, rt
ie. T.R. Kumina
sh, 153cm, rt
iei. Fiktion Kuunari
sph, 147cm, rtkm
iee. N.I.N. Lumiturpa
sh, 152cm, rt
e. Haavelaakson Vienovilla
sh, 156cm, prt
 
ei. Metsäkartanon Hopia
sh, 157cm, rt
eii. Mangolian Kulta
sh, 157cm, rt
eie. Metsäkartanon Sohra
sh, 153cm, prt
ee. Kullan Vieno-Neiti
sh, 151cm, vkk
eei. FNS Hälläväliä
sph, 148cm, vkk
eee. Tunturi-Tuuli
sh, 152cm, prt

 

Kilpailumenestys

Kouluratsastusjaos 00kpl  

 

Ikääntyminen

1-vuotias  04.10.2018
2-vuotias  04.11.2018
3-vuotias  04.12.2018
4-vuotias  04.2.2019
​5-vuotias  04.4.2019

6-vuotias  04.6.2019
7-vuotias  04.8.2019
8-vuotias  04.10.2019
​9-vuotias  04.12.2019
​10-vuotias 04.2.2020

11-vuotias  04.4.2020
12-vuotias  04.6.2020
13-vuotias  04.8.2020
14-vuotias  04.10.2020
15-vuotias  04.12.2020

16-vuotias  04.2.2021
17-vuotias  04.4.2021
18-vuotias  04.6.2021
19-vuotias  04.8.2021
20-vuotias  04.10.2021

21-vuotias  04.12.2021
22-vuotias  04.2.2022
23-vuotias  04.4.2022
24-vuotias  04.6.2022
25-vuotias  04.8.2022

Päiväkirjamerkinnät

 

13.01.2019 Kirjoittanut Jannica 927 sanaa

Olin miltei jopa liikuttunut Perhon pyytäessä minua liittymään maastoseuraan tänä viikonloppuna, ratsuksi olin salaa toivonut  Seela-tammaa ja ilmeisesti yhteistyömme ei ollut Perholtakaan jäänyt huomaamatta, koska käytävällä odotti täysissä tamineissa Seela ja toinen suomimamma Sukkis, joka ei meinannut pysyä housuissaan, ilmeisesti turvaliivin pukeminen kertoi heti hevosille, että nyt oli luvassa jotakin hauskaa: joko esteitä tai maastoilua. Itseäni hieman jännitti, vaikka Perho oli vannonut ja vakuutellut koko edellisillan tekstiviestein, että Seela oli superkiltti ja rauhallinen maastomopo, ei varmasti hätkähtäisi, vaikka pommi iskisi viereen.. joskaan sitä emme kyllä suurin surminkaan Perhon kanssa toivoneet. Hoitajia ja porukkaa riitti tallilla tänään, osa tytöistä oli menossa lyhemmän lenkin vielä ennen iltapäivän valmennuksia saadakseen hevoset lämmiteltyä hyppäämistä varten. Perhon kanssa päätimme kuitenkin lähteä vanhalle kunnon lenkille tehtaalle asti, josta tulisi linnuntietä pitkin hyvinkin kahdenkymmenen kilometrin lenkki.

Lunta oli metsässä varmasti enemmän kuin tarpeeksi, joten jätimme suosiolla suojat kotiin, niistä ei olisi kuin haittaa. Sen sijaan turvaliivi oli kyllä hyvä pukea päälle, jos vaikka neidit innostuisivat pellolla ihan pukittelemaan laukatessa, joskaan en usko että siellä edes pääsi laukkaamaan, sen verran reilummin oli hankea. Pikkupakkaseen en ollut varautunut, jo kivutessani Seelan kyytiin huomasin, että minulla oli aivan liikaa vaatetta yllä. Normaalisti ratsastelin tällä kelillä vielä fleecevuorellisessa ratsastustakissa, mutta nyt jostakin ihme hetken mielijohteesta olin pukenut toppatakin päälleni. Harvinaisuus, jonka Perhokin oli naureskellen pannut merkille, "etkös sä Rovaniemeltä olekaan" ja sujauttanut kätevästi turvaliivin päälle vuorettoman takin, jota minun kävi vähän kateeksi. Noh, eväät olin sentään muistanut mukaan pakata, vaikka Perho olikin vakuutellut, ettei niitä tarvittaisi, kyllä heiltä sentään muonavarat matkalle kustannettaisiin, kun oli kerran kutsukin käynyt. Naureskellen hän yritti tunkea satulalaukkuun kaikkia eväitä, Sukkiksen jo verottaessa sillä välin yhden voileipäpussin ja porkkanapussin rikki. Ei auttanut muu kuin syöttää ne hevosille myöhemmin, en välttämättä haluaisi tamman suussa ollutta ruisleipää enää maistella, enkä usko että Perhokaan, vaikka toki lämpimät välit hevosiinsa olikin.

Saatuani jalustimet sopivan mittaisiksi päästiin viimein lähtemään retkelle. Sukkis katseli minua ja Seelaa kulmiensa alta, olikohan noista ainesta laukkakilpailuun myöhemmin. Nauroimme tamman ilmeilyä, se olisi selkeästi halunnut vähän maistaa myös Seelan takapuolta kun etenimme jonossa hiekkatietä pitkin pois tallilta.
"Aivan ihana sää tänään" hymyilin, en voinut olla laittamatta hetkeksi silmiä kiinni, auringonpaiste oli kerrassaan mahtavaa kaamosajan jälkeen, ja vieläpä juuri sopivasti tänään, kun oli edessä pitkä maastoreissu.
"No sanos muuta! Kyllä sitä räntää saatiinkin jo aivan tarpeeksi tälle 
talvea!" Perho yhtyi ja laittoi hänkin hetkeksi silmänsä kiinni, oikeita malliesimerkkejä nuoremmille nämä tätiratsastajat, pohdin itsekseni. Hevosten tasainen kavionjälkijono seurasi meitä, lunta oli kuitenkin auratulla tiellä sen verran, ettei kavioista juuri ääntä kuulunut. Juttelimme innostuneesti tulevasta keväästä, astutussuunnitelmista pääasiassa.
"Meinaatko sie astuttaa tän Seelan?" kysyin uteliaasti, mielestäni tamma oli kyllä mainio äitihahmo, vaikken  sen suvusta ja suorituksista niin ollutkaan selvää ottanut.
"Tjaah, en osaa vielä sanoa, sillä on kisaura vielä vähän kesken, niin voi olla että noita kokeneempia tammoja laitetaan tänä keväänä, joilla on kisaura jo ohitse, mites teillä?" hän kiinnostui, kukapa nyt ei söpöistä varsoista halunnut keskustella..
"En tottapuhuen ole vielä ehtinyt yhtään perehtymään kevään orikatalogeihin, meillä on uusia tammoja ja oreja sen verran, että melkoisen omavaraisesti mennään varmaankin tämä kevät, vaikka on meille tänä keväänä siis syntymässä kyllä leasingvarsojakin, jotka vieroituksen jälkeen meille sitten muuttavat, mutta en usko että ensi vuodelle muualta juuri tarvitsee ottaa" jäin pohtimaan, ketkä mahtaisivat tänä keväänä tiinehtyä.

Mieleni kääntyi ensimmäisiin Adinan varsoihin, kauhistus! Oliko siitä jo neljätoista vuotta, vastahan meillä niitä temmelsi ensimmäistä kertaa ja oltiin niin ylpeitä Christianin kanssa. Ajat on kyllä tosi paljon muuttuneet, nyt kasvatellaan tällaisia suomiputtejakin naurahdin ajatuksissani ja taputin Seelaa kaulalle. Metsänsiimeksestä tultuamme avonaiselle pellolle otimme reipasta ravia, se tuntui hassulle, koska lunta oli niin paljon että hevoset joutuivat tosissaan nostelemaan jalkojaan hangen ylle. Onneksi kovemmilta pakkasilta oli vielä vältytty eikä pinta ollut kova. Oikaisimme niityn poikki ja jatkoimme sitten kohti hiekkatietä, jolla oli kiva pätkä laukata. Meno oli melko hurjaa, onneksi hevoset tiesivät että metsään tultaessa oli otettava raviin oksia väistääkseen, ja jos vielä mieli laukata tänään. Meillä oli aina maastossa sanaton sopimus siitä, että uutta laukkapätkää ei saanut jos jotain hölmöili, etenkin nuoremmat ratsut oppivat tähän ehdollistumaan tosi nopeasti. Seela oli oikein kiltti, vaikka vauhtia riittikin, ihan kuten Perho oli luvannutkin. Sukkis sen sijaan esitteli kaiken maailman kevätjuhlaliikkeitä pukkien siivittämänä laukkasuoralla ja raviin kun olisi pitänyt siirtyä sai Perho olla ihan tosissaan suuttumassa sille, ettei keuliminen tullut kyseeseen.

"Onpas sillä tänään energiaa, katselin ihmeissäni, vaikka totta puhuen Sukkiksella sitä tuntui aina jostakin salaisesta varastosta kumpuavan"
"No joo, se on jo pitkään ollut tällainen, varmaan pitäisi jättää 
väkirehut pois näin talvikaudeksi kokonaan, kun ei hevoset liiku niin 
paljoa, hoitajat vähän laiskistuu talven tullen.."
"...ja ehkä vähän omistajatkin" jatkoin lausetta silmää iskien.
"No joo, totta tuokin, en edes muista koska olen viimeksi käynyt valmennuksessa estepuolella" Perho pohti. Minä muistin vähän liiankin hyvin, taisi olla meillä kotona ollut edellinen valmennus joskus ennen joulua, pitäisi kyllä terästäytyä, jos mieli keväällä kisakentille palata talvilomalta.
"Eikös myö sitten pidetäkin teille iltapäivästä estevalmennus?"  innostuin, kun nainen otti asian puheeksi kautta rantain.
"No joo, mikä jottei, oishan tälle varmaan lisähomma ihan tarpeen, kun vauhtia näkyy piisaavan" hän mietti.
"Voisin huomenna tulla pitämään vaikka sitten Seelalle estetuntia?" ehdotin, koska pidin tamman kanssa työskentelystä yli kaiken.
"Okei kiva, se on sitten sovittu!" hän ojensi nauraen kättään ja löimme nyrkit yhteen. Sukkis pälyili meitä epäluuloisesti, kauanko tässä nyt vielä matkaa taitettiin kävellen. Tamma heitti päätään ja pärskähteli tyytymättömyyttä osoittaakseen. "Noooh, käveles nyt vaan vielä, sähän puuskutatkin sen kaiken laukkapelaamisen jälkeen vielä" Perho taputti tamman märkää kaulaa. Seelalla oli näistä kahdesta huomattavasti parempi kunto, ei se ollut edes hikinen vielä! Kotimatka sujui reippaasti ravaillen ja kotisuoralla uskalsin antaa jo pitkää ohjaa, retki oli ollut kaikkea sitä mitä olin uskaltanut odottaakin ja iso kiitos siitä kuului tietenkin matkanjärjestäjälle!

 

Valmennukset

 

pp.kk.vvvv Kirjoittanut omistaja 000 sanaa

Aurinkoisena päivänä satoi.

 


Sivun kuvat © AK

Tämä on virtuaalitalli, eikä mitään tapahdu oikeasti. Hevoset ovat virtuaalihevosia (virtuaalihevonen), eikä hevosten tiedot liity kuvien hevosiin. 

Layout by Perho || corax.suntuubi.com

©2019 Riimin suomenhevoset - suntuubi.com